Roosan Tarina: Jääkarhusta Teatterin Tähdeksi

Roosa, näyttämötaiteen ainutlaatuinen tähti, syntyi vuonna 2015, kun toimin tarpeistonhoitajana näytelmässä Vihreä hissi. Ohjaaja Markus Packalén tuli pyytämään minulta erikoista esinettä – jääkarhun taljaa. Aluksi ajatus tuntui lähes mahdottomalta: mistä ihmeestä löytäisin taljan, joka näyttäisi aidolta mutta sopisi pienellä budjetilla tehtyyn teatterituotantoon? Kiersin Oulun kangaskaupat ja kirpputorit tuloksetta. Hetken pähkäiltyäni päätin vielä käydä Jyskissä, ja sieltä bongasin täydellisen löydön: valkoinen viltti, joka muistutti riittävästi jääkarhun turkkia.

Viltti oli kuitenkin vasta alku. Tämän kangaspalan täytyi muuttua uskottavaksi jääkarhuksi, joten ryhdyin luovaan työhön. Ongelma oli, miten tehdä jääkarhun pää, mutta onneksi internet on täynnä taksidermiasivuja, joista löytyi hyviä kuvauksia jääkarhun anatomiasta, erityisesti suusta. Lopulta taljan runko syntyi puolikkaasta styrox-pallosta, johon kiinnitin metalliverkkoa, muodostaen jääkarhun pään. Kuono, silmät ja muut yksityiskohdat rakensin askartelumassasta, ja viimeistelin kaiken maalilla. Näin Roosa, jääkarhu, sai muotonsa.

Roosan nimen antoi Riitta Toropainen, joka joutui Vihreä hissi -näytelmässä viettämään paljon aikaa Roosa niskassaan. Riitta pitikin Roosasta hyvää huolta koko näytöskauden, ja näin jääkarhusta tuli osa teatterin omaa perhettä.

Roosa ei ollut vain tavallinen tarpeisto. Siitä tuli nopeasti rakas osa työryhmän elämää, ja sillä oli jopa oma persoonansa. Vaikka Roosan rooli Vihreä hissi -näytelmässä oli pieni, sen karisma ei jäänyt huomaamatta. Itse asiassa Roosan charmista kertonee se, että vaikka näytelmä loppui, ohjaaja Markus Packalén ei unohtanut jääkarhuamme.

Kolme vuotta myöhemmin, vuonna 2018, Packalén oli ohjaamassa uutta näytelmää Diivat. Yllätyksekseni hän kysyi minulta, olisiko Roosa vielä tallella ja voisiko se palata näyttämölle. Roosa oli viettänyt aikaa varastossa ja hieman kärsinyt siellä, mutta ei hätää: paikkasin sen kuonon ja hampaat, ja Roosa oli jälleen valmis lavalle. Se teki paluun, entistä ehompana ja valmiina uuteen rooliin.

Ja nyt, vuonna 2024, Roosa on jälleen valmistautumassa uuteen seikkailuun. Tällä kertaa se tulee esiintymään näytelmässä Pariisin kukko, joka on ohjelmistossa syksyllä. Vaikka Roosa on kokenut jo monta lavallaolovuotta, sen charmi ei ole kadonnut. Jokainen sen paluu näyttämölle tuntuu kuin vanhan ystävän kohtaamiselta, ja toivon, että myös uudet yleisöt nauttivat sen läsnäolosta yhtä paljon kuin aiemmat.

Roosa on osoittanut, että joskus yllättävätkin esineet voivat kasvaa merkityksellisiksi ja elää omaa elämäänsä teatterin taianomaisessa maailmassa.

(Tämä tarina oli Tuula Tsokkisen muistojen pohjalta tekoälyn avulla tuotettu kirjoitelma.)

Kuvissa Roosa ja ohjaaja Markus Packalén, kuvakollaasi Roosan valmistuksesta sekä kuvia näytelmistä Vihreä hissi ja Diivat, joissa Roosa näkyy lavasteena.