Kaamos lämmitti keskellä talvea

Tammikuussa 2026 Kaamos Improvisaatiofestarit kokosi yhteen Suomen improvisaatioteatterit ryn jäsenteattereiden tekijöitä.

Sain juontaa Kaamos Improshown Oulun teatterin Pikisalissa ja seurata esitykset eturivistä. Se on paikka, jossa näkee kaiken: keskittymisen, epäröinnin, onnistumisen ja sen hetken, kun joku päättää luottaa toiseen. Siinä muistaa, miksi improvisaatiota tehdään.

Ilta alkoi häpeä-teemaisella kokonaisuudella. Roosa Kämäräisen ohjaama esitys yhdisti lyhyen muodon improa ja inhimillistä, tunnistettavaa häpeän tunnetta. Lavalla nähtiin kohtauksia, joissa oli yhtä aikaa huumoria ja herkkyyttä. Se oli vahva aloitus – hauska ja rehellinen.

Sen jälkeen siirryttiin musiikkiin. Stella Polaris oli työstänyt viikonlopun aikana improvisoitua musiikkia, ja lavalla kuultiin useita musiikkinumeroita eri kokoonpanoilla. Oli ilo seurata, miten laulut syntyivät hetkessä ja lähtivät elämään omaa elämäänsä. Yhteinen rytmi löytyi nopeasti, vaikka mitään ei ollut sovittu etukäteen.

Väliajan jälkeen mentiin vielä askeleen pidemmälle. Jose Martin johdatti esiintyjät freeformiin. Yleisöstä saatu ”Ahneus” teema käynnisti esityksen, mutta sen jälkeen ei ollut valmista rakennetta, johon nojata. Kohtaukset sulautuivat toisiinsa, tunnelmat vaihtuivat ja kokonaisuus rakentui pala palalta. Se vaatii keskittymistä ja luottamusta – ja sitä lavalla todella oli.

Illan päätti improvisoitu minimusikaali. Tarina, hahmot ja laulut muotoutuivat silmien edessä. Samalla ohjaajat Stella Polariksesta johdattivat yleisön musikaalin rakentamiseen pala palalta. Yleisö sai siis samalla pienen kurssin impromusikaalin tekemisestä ja oli mukana loppuun asti.

Yksi itselleni erityisen tärkeä hetki koettiin kuitenkin festivaaliviikonlopun alussa, kun meidän OTN Impromanian nuorten ryhmä pääsi esiintymään festareiden osallistujille. On eri asia esiintyä omalle tutulle yleisölle kuin joukolle, jossa istuu kokeneita improvisoijia ympäri Suomea. Nuoret nousivat lavalle rohkeasti – ja sulattivat ammattilaisten sydämet. Esityksen jälkeen he saivat seisovat aplodit. Se oli hetki, jota en unohda. Siinä näki, että tulevaisuus on hyvissä käsissä.

Saimme järjestää Kaamoksen yhdessä oululaisen improvisaatioryhmän Uniikki Unikornin kanssa. Oulussa improa tehdään yhdessä, ei toisia vastaan.

Improvisaatio on kovassa kasvussa omassa toiminnassamme. Oulun Työväen Näyttämön Impromaniaan on tullut vuoden aikana noin 30 uutta improajaa. Se on valtava määrä. Mukaan mahtuu eri-ikäisiä ja eri taustoista tulevia ihmisiä, ja erityisen iloinen olen siitä, että toimintaamme on käynnistynyt myös Näkövammaisten improryhmä. Se kertoo siitä, että impro todella kuuluu kaikille.

Kaamos ei ollut vain improvisaatioesitys tai festivaaliviikonloppu. Se oli muistutus siitä, että suomalainen impro elää vahvaa vaihetta – ja että täällä pohjoisessa tehdään työtä sen eteen, että yhteisö kasvaa ja voi hyvin.

Riitta Rusila, puheenjohtaja