Puoli vuotta Impromanian vetäjänä – rakentamista ja improa

Menin yksi ilta improtreeneihin pelkkänä osallistujana. Olin kirjoittanut paljon: dokumentoinut toimintaamme, tehnyt tuotantoa ja markkinointia varten ohjeistuksia sekä selkeyttänyt toimintaamme ja dokumentoinut ne. Siksi tunne oli vapauttava ja ehkä jopa herkistävä. Se oli ikään kuin palkinto itselleni: muistutus, ettei minun tehtäväni ole olla vain vetäjä, vaan ihan yhtä lailla impronäyttelijä workshopeissa, viikkotreeneissä ja lavalla.

Olen nyt ollut puoli vuotta Impromanian vetäjänä. Jakso on ollut intensiivinen: paljon keskusteluja, suunnittelua, kirjoittamista ja konkreettisten työkalujen tekemistä. Työ on tehty yhdessä tuotanto- ja ohjaajatiimin, OTN:n (Oulun Työväen Näyttämö) johtokunnan ja koko yhteisön kanssa. Kiitos kaikille. Ilman teitä rakenteet eivät olisi tällaisia. Nyt moni asia on paikoillaan, ja pääsen takaisin siihen, minkä vuoksi tulin: improamaan. En ole astumassa sivuun, päinvastoin. Nyt on aika katsoa, miten rakenteet lähtevät elämään.

Reilusta kymmenestä noin 50 hengen yhteisöksi

Impromania perustettiin huhtikuussa 2023, ja muutamassa vuodessa siitä on kasvanut reilun kymmenen hengen porukasta noin 50 hengen yhteisö. Olemme edelleen nuori yhteisö. Kasvu on hieno asia, mutta toimintatapojenkin täytyy kasvaa mukana.

Impromania on kasvanut osaksi OTN:ää, ja se on mahdollistanut paljon. Saamme käyttää OTN:n valmista tuotantokoneistoa. Iso kiitos kuuluu teatterin johtokunnan puheenjohtajalle, jolle Impromanian asiat ovat kasvun myötä luontevasti ohjautuneet. Nyt on hyvä hetki jakaa vastuuta laajemmin: puheenjohtaja voi keskittyä teatterin johtamiseen ja Impromania kantaa enemmän vastuuta omasta toiminnastaan.

Impromania 2030 sai minut katsomaan pidemmälle

Keväällä 2026 pidimme työpajan “Mitä on Impromania vuonna 2030?”. Samoihin aikoihin minusta tuli Impromanian vetäjä. Kun visioimme näin pitkälle, minulle heräsi ajatus: toiminnan pitää kestää sinne asti. Sen pitää nojata koko yhteisöön, ja vastuun pitää voida jakaantua ja vaihtua. Ennen kaikkea:

Uusien ihmisten pitää päästä mukaan ilman, että kaikki tieto täytyy ensin oppia joltain toiselta ihmiseltä.

Rakenteita, joiden ansiosta on helpompitulla mukaan

Olen käyttänyt paljon aikaa siihen, että toimintaa ja vastuita on tehty näkyviksi. Jokaisen pitäisi olla helpompi nähdä, missä voi olla mukana.

Rakenteiden tarkoitus ei ole lisätä byrokratiaa vaan tehdä osallistumisesta helpompaa.

Hyvä esimerkki on tuotannon dokumenttipohja, jonka tein tulevia esityksiä varten. Pohjassa on esimerkiksi markkinointikello, joka kertoo, milloin esityksestä kannattaa alkaa viestiä somessa. Tuotantoa aloitettaessa ei tarvitse lähteä tyhjältä pöydältä: mitä pitäisi muistaa, kuka voisi tehdä mitä?

Tärkeintä on matala kynnys. Tuotantoon tai markkinointiin ei tarvitse osata tehdä kokonaista teatterituotantoa. Voi tulla mukaan tekemään yhtä osaa ja oppia samalla.

Tässä näkyy ohjelmistokehittäjäminäni: kun sama ongelma toistuu, haluan ratkaista sen kerran. Samaa ajatusta jatkaa OTN:lle tekemäni talkoosovellus, jolla varataan ja hallitaan vapaaehtoisten työvuoroja esityksissä.

Syksyllä näin, miltä se näyttää käytännössä. Kun ihmiset huomasivat, mihin omaa kiinnostustaan tuotannossa voi hyödyntää, eikä asioita tarvinnut ensin selvitellä, he alkoivat innostua tulevan suunnittelusta.

Mitä minä olen saanut tästä?

Isoin oppini ei liity työkaluihin vaan siihen, mitä yhteisön vetäminen tarkoittaa. Vapaaehtoisyhteisössä jokainen antaa aikaansa omista lähtökohdistaan ja sillä energialla, joka hänellä juuri silloin on. Siksi tehtäväni on ollut mahdollistamista, kuuntelemista ja selkeyttämistä. Mahdollistan taustalla paljon sellaista, mikä ei näy viikkotreeneissä, kenraalinjuoksutuksessa tai itse esityksessä, mutta mikä saa ne tapahtumaan.

Olen opetellut sitäkin, ettei vetäjän tehtävä ole olla jokaisen asian keskellä. Yksi onnistumisen merkki on päinvastainen: asioita tapahtuu myös ilman, että minun täytyy käynnistää ne.

Puoli vuotta on antanut paljon myös työlleni. Muutosvalmentajana ja esihenkilönä olen oppinut, että vapaaehtoisyhteisön muutoksen vetäminen opettaa selkeyttämisestä, kuuntelemisesta ja vastuun jakamisesta asioita, jotka toimivat työelämässäkin. Koodarina pääsin talkoosovelluksen kanssa kokeilemaan käytännössä AI-native-ohjelmistokehitystä. Harrastus ja työ ruokkivat toisiaan enemmän kuin osasin odottaa.

Mitä tästä jää yhteisölle?

Toivon, että yhteisölle jää ennen kaikkea matalampi kynnys tehdä asioita. Ja ettei seuraavien tekijöiden tarvitse aloittaa kaikkea siitä, mistä me aloitimme keväällä 2023.

Tavoitteena ei ole tehdä toiminnasta valmista vaan sellaista, että se kestää.

Impromania ei ole yhden vetäjän projekti, vaan yhteisö, joka osaa kantaa itseään.

Nyt haluan olla siinä mukana

Ryhdyin vetäjäksi, astuin puheenjohtajan saappaisiin ja innostuin tekemään rakenteita. Halusin viedä johtamisosaamiseni myös harrastukseen ja selkeyttää asioita niin, että Impromaniaa on kevyempi pyörittää. Ja rakastan improa.

Impro antaa minulle todella paljon myös arkeen ja työhön. Sen kautta olen oppinut, ettei kaikkea tarvitse ottaa niin vakavasti ja ettei mitään tapahdu, vaikka mokaisi.

Olen mukana pitkässä improssa ja musikaalissa, ja keikkailen Impromanian kanssa. Haluan harjoitella, esiintyä, kokeilla, mokata, onnistua, nauraa ja tehdä muiden kanssa.

Jotain saa välillä rakentaa myös siksi, että sen jälkeen siinä voi elää.

Liisa Anttonen

Impromanian vetäjä